Tunteet eivät muutu ajattelemalla – ne muuttuvat tuntemalla

Elämme ajassa, jossa puhumme paljon tunteista. Niitä analysoidaan, nimetään, ja niistä kirjoitetaan loputtomasti. Silti moni meistä kokee, että mikään ei oikeasti muutu – vaikka ymmärrys lisääntyy, sisäinen kokemus pysyy samanlaisena. Miksi?

Koska tunteet eivät muutu ajattelemalla. Tunteet muuttuvat tuntemalla.

Moni on lukenut tunneälystä, harjoitellut itsereflektiota ja keskustellut terapiassa tunteistaan – mutta jos ei uskalla astua itse tunnekokemukseen, jää helposti etäisyyden päähän.

Tunteet eivät ole pelkkiä ajatuksia, joita voidaan ratkaista logiikalla. Ne ovat kehollisia, kokemuksellisia ilmiöitä. Ne tulevat meissä esiin lihaksissa, hengityksessä, hermostossa – ja siksi niitä pitää kohdata kokonaisena ihmisenä, ei vain päässä.

Mitä tunteet oikeastaan ovat?

Tunteet ovat kehon ja mielen yhteistyön tulosta. Ne ohjaavat ajattelua ja toimintaa, ja niillä on selkeä tarkoitus. Esimerkiksi:

• Viha antaa voimaa ylittää esteitä.

• Suru kutsuu vetäytymään ja hakemaan lohdutusta.

• Pelko valpastaa ja valmistaa pakenemaan tai puolustautumaan.

  
  

Tunne ei ole ongelma. Tunne on informaatiota. Se kertoo, mitä tarvitsemme, missä rajamme kulkevat ja mikä meille on merkityksellistä.

Primaarit, sekundaarit ja sopeutumattomat tunteet

Tunteita on tärkeää oppia erittelemään. Esimerkiksi:

• Primaaritunteet ovat aitoja, suoria vastauksia tilanteeseen (esim. suru menetyksestä, viha epäoikeudenmukaisuudesta).

  
  

• Sekundaaritunteet ovat reaktioita itse tunteisiin tai ajatuksiin (esim. häpeä siitä, että tuntee vihaa).

  
  

• Adaptiiviset tunteet auttavat toimimaan tilanteessa hyödyllisellä tavalla.

  
  

• Epäadaptiiviset tunteet nousevat menneistä kokemuksista, toistuvat, eivätkä tuo ratkaisua – ne jäävät päälle kuin rikkoutunut levy (esim. krooninen häpeä tai toistuva syyllisyys ilman näkyvää syytä).

  
  

Tunteen hyväksyminen ei tarkoita, että pitäisi toimia sen mukaan. On eri asia tuntea vihaa kuin toimia vihaisesti. Juuri tämä erottelu tekee tunnetyöskentelystä eheyttävää – tunne saa tulla näkyväksi ja tunnetuksi, mutta se ei saa viedä meitä mukanaan.

Mitä tapahtuu, jos tunnetta ei kohdata?

Tunteella on luontainen kiertokulku:

1. Se herää kehossa.

2. Tiedostamme sen.

3. Otamme sen omaksemme.

4. Ilmaisemme sen tavalla tai toisella.

5. Se saa täyttymyksensä ja väistyy.

   
   

Jos tämä kierto keskeytyy – esimerkiksi tukahduttamalla tunne, järkeistämällä se pois tai pelkäämällä sen voimaa – tunne jää “roikkumaan” kehoon ja mieleen.

Ajan myötä siitä voi muodostua krooninen olotila: levottomuus, tyhjyys, jännitys, masennus, ärtymys.

Hyvinvoinnin kannalta ei ole tärkeintä “ymmärtää tunteita älyllisesti”, vaan kokea ne turvallisesti ja loppuun asti. Vasta silloin tunne voi muuttua.

Tunnetyöskentely on rohkeutta pysähtyä kehon äärelle

Todellinen tunnetyö ei tapahdu vain sanojen tasolla. Se vaatii kykyä pysähtyä kehoon ja antaa tilaa niille tunteille, jotka ehkä ovat olleet siellä vuosia. Siksi tunnetyöskentely on usein myös kehollista – se tapahtuu lihaksissa, hengityksessä ja hermostossa.

Usein tarvitaan toista ihmistä tueksi, joskus vain hiljainen oma hetki. Keskeistä on lupa tuntea ilman tuomitsemista tai kiirettä ratkaista mitään.

Tunne haluaa tulla koetuksi. Kun siihen suostuu, tapahtuu muutos. Ei äkisti, mutta syvästi. Pala palalta tunteesta tulee tuttu, sen viesti ymmärrettävä, sen voima turvallinen.

Jos olet kokenut, että puhuminen ja ajatteleminen ei riitä – et ole yksin. Tunteet muuttuvat kokemalla ne. Tämä on syy, miksi tunnetyöskentely on niin keskeinen osa todellista sisäistä kasvua ja toipumista.

Mitä jos pysähdyt ja kysyt:“Miltä minusta tuntuu – oikeasti?”Sillä siitä alkaa muutos.