top of page

Tietoisuustaitojen harjoittaminen




Miltä tuntuisi rauhallisempi ja vakaampi mieli?


Mitä jos voisit painaa stop- nappulaa oman elämäsi elokuvassa ja tarkastella asioita hieman kauempaa?


Tietoisuustaitoja harjoittamalla tämä onnistuu. Mieli on harjoitteen jälkeen taas hieman jäsentyneempi ja tuntuu, että sinä olet ohjaamassa venettä eikä vallitseva ympäristö. Aina on aikaa pysähtyä. Itseasiassa kriisityössä olen oppinut, että etenin akuuttien tilanteiden pamahtaessa päälle on tärkeintä pysähtyä, pohtia ja edetä määrätietoisesti. Säntäily ja hätäily vain eskaloittaa asioita ja hidastaa tahtia.


No helpommin sanottu kuin tehty, etenkin kun jos on suuria tunteita mielenpäällä. Mutta muista! Nekin laimenevat, jos vain keskität tietoisuutesi ja hengität!


Oman mielensä rauhoittamisen voima on arkipäiväisyydessä eli harjoittamista tulisi tehdä rutiininomaisesti mahdollisimman usein. Suhtautuisin tähän niin kuin mihinkä vaan hyvinvointia tuottavaan asiaan kuten ruokavalioon ja liikuntaan. Ei oikein auta, että syö kerran salaattia ja loppuvuoden ravaa mäkkärissä tai että kerran nostaa puntin ilmaan ja loppuviikon makaa sohvalla. Olisi hyvä sisäistää tietoisuuden harjoittaminen osaksi arkipäivää. Ja siis usein ja vähän on parempi kuin paljon ja kerran viikossa. Ihan vain viisi minuuttia päivässä on jo huikea juttu, josta varmasti huomaa vaikutuksia.


Mitä tietoisuustaidot sitten oikein ovat?


No lyhykäisyydessään sitä, että olet tietoinen, että olet tässä ja nyt. Sinulla on tämä hetki ja tällaiselta se nyt näyttää tässä ajassa ja paikassa.


Otat vastaan hetken juuri sellaisena kuin se on, mitään muuttamatta tai piilottamatta.


Missä kulkee hengityksesi tässä hetkessä?


Mitä näet? Mitä kuulet?


Jännitätkö lihaksiasi? Mitä liikkuu mielessäsi?


Mitä tunnet? Kaipaatko lepoa? Ahdistaako? Voisiko ahdistuksen kanssa istua hetken, mitä se yrittää kertoa sinulle?


Konkreettinen harjoittaminen


No minäpä esimerkiksi harjoitin tietoisuutta kirjoittaessani tätä blogia. Kirjoitanko rennosti? Onko olkapäät jumissa? Hengitänkö samalla? Keskitynkö tekstiin vai muihin asioihin?


Mutta yleinen harjoitteeni arjessa on:


  1. Istun alas. Pyrin olemaan selkä suorana. Jalkapohjat maassa. Joskus olen makuuasennossa, mutta siinä usein nukahdan :D

  2. Hetken vaan istun. Pohdin, että miltä nyt tuntuu kehossa tässä hetkessä ja nyt? Missä hengitykseni liikkuu? Mitä kuulen? Miltä tuntuu nyt vain istua tässä ja nyt?

  3. Sitten vaan alan skannaamaan kehoa päästä varpaisiin käyden jokaisen kehon osan läpi. Tosin joskus ajatus ei vie tähän asti, joten sitten vaan istuskelen ja hengittelen sen suurempia tavoitteita.

  4. Koen kyllä, että jokaisen harjoitteen jälkeen on jotenkin tyynempi olo ja levollisempi mieli. Tuntuu, että on pysäyttänyt filmin ja nyt voi taas jatkaa.

Joskus käytän ohjattua harjoitetta Youtubesta, jos huomaan, että on vaikea pysähtyä.


Minulla on ihan tietty hetki tietoisuuden harjoittamiselle. Yritin ensin aamulla, mutta se ei sopinut minulle. Usein vahingossa nukahdin :D Pyrin tekemään harjoitteen keskellä päivää tai treenin jälkeen.


Välillä tottakai tulee pidempiäkin taukoja, että en vaan tee harjoitetta. Mutta huomaan kyllä sen toiminnassani. Tuntuu, että juoksen vaan aasta beehen.


Mutta tämä on minun kokemustani tietoisuuden harjoittamisesta. Olen nyt muistaakseni tehnyt tätä öö ehkä 13 vuotta eli on hyvinkin osana elämääni. Alunperin aloitin harjoittamisen näyttelijäntyön prosesseihin liittyen, mutta huomasikin, että sillä hommalla olikin suurempia vaikutuksia :D


Eikun istumaan ja hengittelemään tätä ainutkertaista hetkeä!

5 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Comentários


bottom of page