top of page

Psyykkinen itsesäätely arjessa

  • Writer: emilia lehmonen
    emilia lehmonen
  • 22.4.
  • 2 min käytetty lukemiseen



Elämä ei ole aina tasaista purjehdusta. Jokaiselle meistä tulee eteen tilanteita, jotka haastavat henkisen tasapainomme – pettymykset, ristiriidat, epäonnistumiset ja muutokset.


Näissä hetkissä esiin astuu tärkeä voimavara: psyykkinen itsesäätely.


Psyykkisellä itsesäätelyllä tarkoitetaan psyykkisten toimintojen – ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisen – mukauttamista tilanteen vaatimalla tavalla. Kyse on siitä, että ihminen kykenee säätelemään tunteitaan, sietämään pettymyksiä ja säilyttämään positiivisen minäkuvansa myös haastavina aikoina.


Itsesäätelyn avulla pidämme yllä identiteettiämme, minäkäsitystämme ja itsearvostustamme.


Tehtävä vai tunne – kumpaa reittiä säätelet?


Itsesäätely voi tapahtua eri tavoin riippuen siitä, millainen lähestymistapa valitaan. Yksi tapa jakaa itsesäätelyä on erotella se tehtäväkeskeiseen ja tunnekeskeiseen lähestymistapaan.


  • Tehtäväkeskeinen lähestymistapa tarkoittaa sitä, että otetaan tilanne haltuun ja ryhdytään ratkomaan ongelmaa. Hihat kääritään ylös, ja mieli suuntautuu ratkaisuun.


  • Tunnekeskeinen lähestymistapa taas antaa tunteille vallan. Tässä mallissa on vaarana jäädä märehtimään ja vellomaan negatiivisia tunteita, jolloin tilanne ei etene – ja mieli jää paikalleen.


Tarkoitus ei ole kieltää tunteita, vaan oppia suhtautumaan niihin rakentavasti. Tämä tuo meidät coping-keinojen eli hallintakeinojen äärelle.


Coping – keinoja mielen tasapainon tueksi


Hyvät hallintakeinot voivat olla esimerkiksi:


  • Liikunta ja ulkoilu – lenkki metsässä tai hikinen treeni salilla keventää mieltä ja purkaa stressiä.


  • Sosiaalinen toiminta – keskustelu ystävän kanssa, kahvittelu tai leffailta auttavat jäsentämään tunteita ja tuovat iloa arkeen.


  • Kognitiiviset strategiat – tavoitteiden asettaminen, toiminnan suunnittelu ja sen arviointi antavat kontrollin tunnetta ja suuntaa elämälle.


Tällaiset coping-keinot ovat tietoisia, rakentavia ja palauttavat tasapainoa mieleen. Niiden taustalla vaikuttavat myös yksilölliset odotukset ja standardit – kuten se, mihin haluaa elämässään päästä. "Haluan valmistua ammattiin", "haluan tulla huippu-urheilijaksi", "haluan menestyvän yrityksen" – tällaiset tavoitteet ohjaavat toimintaamme ja vaikuttavat siihen, miten säätelemme itseämme.


Entä kun paine käy liian kovaksi?


Aina ei tietoiset hallintakeinot riitä. Tällöin käyttöön astuvat defenssit, eli minän puolustuskeinot. Ne ovat tiedostamattomia keinoja suojata itseä ahdistukselta, ja vaikka ne voivat olla hetkellisesti helpottavia, ne eivät saisi hallita elämää.


Tässä muutamia esimerkkejä puolustusmekanismeista:


  • Taantuma – käyttäytyy kuin lapsi, kiukuttelee tai vetäytyy.

  • Kieltäminen – ei suostu myöntämään ikävää asiaa todeksi.

  • Projektio – heijastaa omat tunteensa tai ongelmansa muihin (”kaikki muutkin valehtelevat”).

  • Arvon kieltäminen – ”Ei se loma edes kiinnostanut oikeasti.”

  • Sublimaatio – siirtää tunteen toiseen toimintaan (esim. suru alkoholiin).

  • Torjunta – ”En aio ajatella koko asiaa.”

  • Huumori – vääntää kaiken vitsiksi, vaikka sisällä myrskyää.


Defenssit eivät ole sinänsä huonoja, mutta jos ne jäävät ainoiksi keinoiksi käsitellä vaikeuksia, ne voivat estää kasvua ja aidon kohtaamisen itsensä kanssa. Aikuisen ihmisen elämässä tarvitaan rohkeutta kohdata vaikeat tunteet – ja taitoa säädellä niitä rakentavasti.


Harjoitus: Mitä sinä tekisit?


Pohdi hetki seuraavia tilanteita. Miten reagoisit? Millaisia ajatuksia ne herättävät?


  • Ystäväsi myöhästyy tärkeästä tapaamisesta puoli tuntia.

  • Et pääse läpi tärkeästä kokeesta.

  • Ystäväsi vaikuttaa suuttuneen eikä enää halua viettää aikaa kanssasi.

  • Et pääsekään kauan odottamallesi lomamatkalle.

  • Kumppanisi jättää sinut.


Nämä tilanteet voivat tuoda pintaan kiukkua, pettymystä, surua tai turhautumista. Niiden käsittely vaatii sekä tunteiden tunnistamista että järjen käyttöä – juuri tätä on psyykkinen itsesäätely käytännössä.


Psyykkinen itsesäätely ei tarkoita tunteiden kieltämistä, vaan niiden ymmärtämistä ja ohjaamista tavalla, joka tukee omaa hyvinvointia. Se on elämänmittainen taito, jonka harjoittaminen tuo varmuutta, itseymmärrystä ja mielen vakautta arkeen.

 
 
 

コメント


bottom of page