%20(2).png)
O ou- se ois töihin takaisin.
- emilia lehmonen
- 6.8.
- 3 min käytetty lukemiseen
Sielä se on hiipinyt varmaan suurimmalle osalle, nimittäin loman loppu. Ei auta- takaisin sorvin ääreen. Ja se voi olla ahdistavaa, toisaalta joillekkin jopa odotettu asia.
On normaalia olla innoissaan töihin paluusta ja on normaalia olla hyvin ahdistunut siitä. Tässäkin voi vaikuttaa esimerkiksi elämäntilanne. Oliko loma rentouttava ja juuri sellainen, kun ajattelit. Vai, tappelitko alituiseen puolison ja lasten kanssa, joten on mukava päästä takaisin konttorin rauhaan.
Mutta voi myös ahdistaa, vaikka tykkäisit työstäsi ja loma ei ollut se kaikista paras. Nimittäin muutos on aina muutos. Siinäkin olemme erilaisia. Joillakin jo pelkkä sunnuntaista maanantaihin siirtyminen on vaikeaa. Rutiinit muuttuvat ja oleminen.
Siis itsehän esimerkiksi olen sysihuono näissä olotila muutoksissa. On vaikea siirtyä toisista tiloista toisiin. Siksi minulle vaikka sopii pidemmät lomat ja ulkomailla. Saan jotenkin siinä tarpeeksi aikaa irtautumiseen sekä vieras ympäristö stimuloi riuhtaisemaan ajatukset muualle.
Miten sitten palaan arkeen?
Uni. Siirrä unirytmi jo viikkoa ennen tavalliseen rytmiisi- herääminen ja nukkumaan meneminen. Minulle työssä uni näyttäytyy jopa isoimpana tekijänä ahdistuksessa. Mutta toisaalta niin, kumpi tuli ensin ahdistus vai unettomuus?
Ruoka. Oikeasti hyvästä ruuasta tulee parempi mieli.
Liikunta. Nostaa mielialaa ja vireystasoa.
Meditoin. Pyrin tekemään 15 min harjoitteen joka arkipäivä. Viikonloppuna lapset "hieman"häiritsevät, mutta kyllä silloinkin saattaa olla hyvä hetki. Sanon lapsille, että nyt äiti meditoi ja äiti haluaa rauhoittua. Hyvä opettaa lapsille, että ei ole aina saataville ja minunkin pitää rauhoittua. Ei tietenkään aina onnistu :D
Pyrin antamaan tilaa tunteelle. Tämä nyt on tällainen tunne ja huomenna erilainen. Kaikkia varmaan tai aika monia hieman pohdituttaa mennä töihin loman jälkeen. Jos tämä jää päälle, niin sitten pitää miettiä enemmän.
Ilmoittudun harrastukseen ja aikataulutan kivaa tekemistä. Niin onko pakko olla joko tai? Että kyllä sitä arkenakin voi hassutella ja on kiva olla joka viikkoinen harrastus. Itsellä se on tanssi ja impro.
Sekoilen menemään. Ja välillä näistä mikään ei toimi ja olen sekoboltsi koko päivän :D Sitten tulee seuraava päivä, joka menee vähän paremmin.
Pieni harjoite ahdistukseen.
Laske molemmat jalat tukevasti lattialle.
Katso rauhassa ympärillesi ja anna katseesi viipyä hetki asioissa, jotka näyttävät miellyttäviltä tai neutraaleilta. Huomaa värit, muodot ja valo ympärilläsi. Voit nimetä kolme asiaa, jotka näet, kuulet, haistat ja tunnet.
Tunne, miten tuoli tai lattia kannattelee sinua.
Hengitä sisään nenän kautta rauhallisesti. Puhalla ulos suun kautta hieman hitaammin kuin hengitit sisään.
Tunnustele painaako jossain, missä ahdistus tuntuu? Jos se on esim. rintakehä- laita kämmen siihen. Hengitä kämmeneesi.
Hengitä kylkiin, hengitä selkään, hengitä vatsaan, hengitä rintakehään. Mihin kaikkialle voit hengitää? Voiko päähän hengittää? Jalkoihin?
Tutki rauhassa tätä.
Kysy lopuksi itseltäsi:
"Olenko juuri nyt, tässä hetkessä, turvassa?"Mitä tarvitsen juuri nyt?"
Anna vastauksen tulla ilman kiirettä.
Mitä harjoituksessa tapahtuu?
Kun huomio siirtyy hetkeksi pois huomisesta ja takaisin tähän hetkeen, hermosto saa viestin siitä, ettei välitöntä vaaraa ole. Pysähdyt.
Entä jos tämä tunne palaa yhä uudelleen?
Jos huomaat, että jokainen sunnuntai-ilta tai loman päättyminen herättää saman voimakkaan ahdistuksen, sitä kannattaa kuunnella.
Ehkä työmäärä on kasvanut liian suureksi.
Ehkä olet tottunut venymään muiden vuoksi.
Tai ehkä kehosi kertoo, että se on kantanut kuormitusta jo liian pitkään.
Meidän kehohan on tosi viisas ja osaa kyllä kertoa, mitä se tarvitsee. Ahdistus ei ole jokin ärsyttävä mulkero, joka haluaa tahallaan kiusata, vaan epätoivoinen viestintuoja.
Mitä se haluaa kertoa?
Ja tärkeä muistaa, joskus vaan ahdistaa. Joskus ollaan iloisia, joskus surullisia, joskus naurattaa, joskus suututtaa. Tunne tulee ja se menee. Niin kuin loma :D
Kommentit