
Eriksonin kehitysvaiheet esittelyssä.
Erik Eriksonin mukaan elämämme aikana kohtaamme kahdeksan merkittävää psyykkistä haastetta, jotka muokkaavat identiteettiämme ja hyvinvointiamme. Näiden haasteiden ymmärtäminen ja niistä selviäminen ovat keskeisiä tekijöitä siinä, miten loppuelämämme muotoutuu. Kehityspsykologi Erik H. Eriksonin kehitysteoria antaa yhdenlaisen viitekehyksen, jonka avulla voimme tarkastella omaa elämänpolkuamme ja tunnistaa, kuinka menneet kokemuksemme vaikuttavat meihin tänään. Mutta niin kuin aina, tämäkään teoria ei ole aukoton ja sitä on kritisoitu.
Eriksonin psykososiaalisen kehityksen vaiheet
Eriksonin teoria jakaa elämän kahdeksaan kehitysvaiheeseen, joissa jokaisessa kohtaamme tietynlaisen kehitystehtävän, joka lopulta johtaa kriisiin. Tämän kriisin ratkaiseminen on jokaisen eri kehitysvaiheen niin sanottu täydellistyminen ja mahdollistaa sujuvan siirtymisen toiseen vaiheeseen. Epäonnistunut ratkaisu aiheuttaa vaikeuksia myöhemmin elämässä. Mutta huom, kehitystehtävän voi myös myöhemmin ratkaista, mutta se voi olla työläämpää.
Tärkeää on myös osata lukea teoriaa. Kehitystehtävä on suoritettu vaikka vauvaiässä kun hoiva on ollut riittävän turvattua. Eli tarkoitus ei ole päätyä ääripäihin vaan johonkin keskikohdille.
1. Vauvaikä – perusluottamus (kehitystehtävä suoritettu) vs. perusturvattomuus (kehitystehtävä ratkaisematta)
Ensimmäinen vaihe, joka ajoittuu vauvaiälle (0–1,5 v.), keskittyy perusturvallisuuden tunteen rakentamiseen. Tämä tunne muodostuu vuorovaikutuksessa hoivaavien aikuisten kanssa. Jos lapsi kokee hoivaa ja huolenpitoa, syntyy perusluottamus, joka kantaa läpi elämän. Epäsuotuisissa olosuhteissa voi syntyä epäluottamus, joka voi vaikeuttaa myöhempiä ihmissuhteita ja elämänhaasteiden kohtaamista.
2. Pikkulapsi-ikä – itsenäisyys vs. epäily, häpeä
Pikkulapsi-iässä (1–3 v.) lapsi alkaa kehittää motorisia taitojaan ja alkaa testaamaan omaa itsenäisyyttään tahtokauden avulla. Onnistuminen tässä vaiheessa luo pohjan itsenäisyyden tunteelle ja oman tahdon ilmaisemiselle. Jos lapsi kokee liian usein epäonnistumisia tai häpeää, eikä saa rakentavassa vuorovaikutuksessa harjoitella omaa tahtoa, se voi johtaa epäilyn ja häpeän tunteisiin, jotka voivat vaikeuttaa itsenäisyyden kehittymistä.
3. Leikki-ikä – aloitteellisuus vs. syyllisyys
Leikki-iässä (4–6 v.) lapsi alkaa tutkia ympäröivää maailmaa ja oppii sosiaalista vuorovaikutusta, yhteisön arvoja ja asenteita leikin kautta. Lapsi haluaa testata kykyjään, mutta usein kokee epäonnistumisia taitamattomuutensa takia. Jos lapsi saa tehdä aloitteita ja kokeilla omia ideoitaan, kehittyy aloitteellisuus. Jos lapsi kuitenkin kokee, että hänen aloitteensa ovat vääriä tai tuomittavia, se voi johtaa syyllisyyden tunteeseen, joka voi estää rohkeuden ja luovuuden kehittymistä.
4. Varhainen kouluikä – ahkeruus vs. alemmuus
Kouluikä (7–12 v.) on aikaa, jolloin on keskeistä kokemus pysyvyydestä. Tärkeää on läheisen vertaissuhteen tarve. Onnistunut ratkaisu on, että lapselle tulee tunne, että ponnistelu ja vaivannäkö kannattaa ja epäonnistuminen, että on parempi luovuttaa asioissa ja huononmuuden tunne.
5. Nuoruusikä – identiteetti vs. roolien hajaannus
Nuoruusiässä (noin 12-17 v.) yksilön tärkein tehtävä on identiteetin rakentaminen. Jos nuori onnistuu selkiyttämään oman identiteettinsä ja löytämään paikkansa yhteiskunnassa, hänellä on vahva perusta tulevaisuudelle. Epäonnistuminen tässä voi johtaa roolien hajaannukseen, jolloin nuori kokee epävarmuutta ja kykenemättömyyttä tehdä elämänsä tärkeitä päätöksiä.
HUOM! Tämä on niin sanottu herkkyyskausi eli tässä voidaan korjata mahdollisia edellisen kehitysvaiheen epäonnistumisia. Kausi on mahdollisuuksien ikkuna ja aivot ovat erittäin muovautuvassa tilassa.
6. Varhaisaikuisuus – läheisyys vs. eristäytyminen
Varhaisaikuisuudessa (noin 18–35 v.) korostuu tarve muodostaa läheisiä ihmissuhteita ja rakentaa pysyvä parisuhde. Tämä vaihe vaatii tasapainottelua läheisyyden ja itsenäisyyden välillä. Onnistuminen tuottaa tunteen rakkaudesta ja läheisyydestä, kun taas epäonnistuminen voi johtaa eristäytymiseen ja yksinäisyyteen.
7. Keski-ikä – tuottavuus vs. lamaantuminen
Keski-iässä (noin 35–65 v.) moni keskittyy tuottavuuteen niin työelämässä kuin perheessä. Tavoitteena on saada aikaan jotain pysyvää ja merkityksellistä. Jos tämä vaihe epäonnistuu, yksilö voi kääntyä sisäänpäin ja kokea, ettei hänellä ole enää mitään annettavaa. Onnistuminen tuo mukanaan tunteen elämän merkityksellisyydestä ja vastuusta toisia kohtaan.
8. Vanhuus – eheys vs. epätoivo
Vanhuus on aikaa, jolloin katsotaan taaksepäin ja arvioidaan, onko elämä ollut tyydyttävää. Jos ihminen kokee eläneensä merkityksellisen elämän, hän saavuttaa sisäisen tyyneyden ja viisauden tunteen. Jos taas menneisyyttä hallitsevat katumukset ja korjaamattomat virheet, se voi johtaa epätoivoon ja pelkoon.
Mitenkäs, huomasitko linkkejä omaan elämään ja heräsikö kysymyksiä? Terapiassa voidaan pureutua kehitysvaiheiden loppuun saattamisiin ja esimerkiksi hyvä parisuhde voi niitä myös eheyttää <3 Aina on uusi mahdollisuus!
Comments