
Voiko terapia itse asiassa olla virhe ja tehdä olon vieläkin huonommaksi?
Niinpä. Mitäpä jos homma kääntyykin päälaelleen? On täysin mahdollista, että terapia onkin virhe, mutta silloin ehkä tutkisin asiaa joko haitallisesta terapiasuhteesta tai terapian oikea-aikaisuudesta. Mättääkö joku terapeutissa vai onko ehkä elämäntilanne epäsuotuisa joustavalle mielen tarkastelulle?
1. Kommunikaatio-ongelmat ja käsittelemättömät katkokset
Asiakas tuntee, että häntä ei kohdata tai kun ryppy tulee rakkauteen, niin sitä ei käsitellä sen vaatimalla tavalla. Jokaisessa terapiassa tulee hetkiä, kun terapeutti ei osaa kohdata asiakasta, koska onhan kyse ihmissuhteesta ja vuorovaikutuksesta. Se ei koskaan voi mennä täydellisesti, mutta!
Terapiassa tätä saakin tutkia ja pohtia, että mitä sitten tehdään, kun näin on käynyt. Taitava terapeutti kyllä osaa ottaa tämän käsittelyyn ja väliajoin kyselee, että missä mennään. Itseasiassa tutkimuksien mukaan hyvän katkostyöskentelyn jälkeen terapia on vielä vaikuttavampaa.
2. Puutteellinen ammatillinen osaaminen
Toinen mahdollinen virhe voi liittyä terapeutin osaamiseen ja kokemukseen. Vaikka terapeutit ovatkin koulutettuja ammattilaisia, he voivat joskus kohdata tilanteita tai ongelmia, joita he eivät hallitse täysin. On myös vaan huonoja terapeutteja, alalla kuin alalla on hyviä ja huonoja työntekijöitä. Terapeutit eivät ehkä ole poikkeus. Huom ehkä.
3. Asiakkaan odotusten ja tarpeiden kohtaaminen
Joskus asiakkaalla saattaa olla aikamoiset odotukset terapiasta ja ne eivät ole niin sanotusti linjassa reaalimaailman kanssa. Joskus asiakas saattaa odottaa nopeita tuloksia tai ratkaisuja, joita terapia ei voi tarjota. Joskus taas terapeutin lähestymistapa ei resonoi asiakkaan kanssa, mikä voi johtaa siihen, että terapia ei tunnu hyödylliseltä tai merkitykselliseltä.
Mutta tässä taas, terapeutin kuuluu katsoa, että missä mennään terapiasuhteen ja tavoitteiden kanssa. Terapian alussa koostetaan tavoite, joka pitäisi olla jokseenkin mahdollinen tai ymmärrettävissä. Jos tavoite on "En ahdistu enää koskaan" niin ei se vain ole mitenkään mahdollista, paitsi muuten ehkä aivo leikkauksella. Mutta sitten lähtisi varmaan jotain muitakin tunteiden kyky taitoja.
4. Terapian oikea-aikaisuus
Oikea-aikaisuus on yksi merkittävä tekijä terapian onnistumisessa. Terapia voi olla erittäin hyödyllistä silloin, kun ihminen on valmis kohtaamaan ongelmansa ja työskentelemään niiden parissa. Tämä vaatii usein riittävää itsetuntemusta ja motivaatiota muutokseen.
Jos elämä on kovin kriisissä, niin ensin terapiassa pitää selvittää niitä kriisitilanteita ja saada jokin vakaus, että päästään käsittelemään pintaa syvemmälle. Toisaalta jos on sellainen akuutti tilanne, jossa syvempien tunteiden tutkiminen voi olla ympäristön tai oman toiminnan takia haitallista, niin ehkä terapian ajankohtaa pitää pohtia. Tässä siis esimerkiksi päihteiden käyttö. Mutta nämä eivät ole yksiselitteisiä, aina tilanteen ja ihmisen mukaan.
Terapiaan on myös pakko sitoutua, ihan ajallisestikkin. Se on usein yhden kerran tai jopa kaksi kertaa viikossa vuoden tai peräti kolme vuotta.
Mutta jos sitä pohtii, että viekö terapia vielä mieltä huonompaan suuntaan, niin usein se alussa voikin viedä, mutta loppupeleissä nostaa ylemmäksi. Terapiassa mennään ylä- ja alamäkiä, mutta useimmiten kokonaisuuden jälkeen tutkimuksellisesti voidaan paremmin.
5.Terapeutin ja asiakkaan suhde – terapian kulmakivi
Terapeutin ja asiakkaan välinen suhde, eli niin sanottu terapia-allianssi, on yksi terapian keskeisimmistä menestystekijöistä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että vahva ja luottamuksellinen suhde ennustaa terapian onnistumista jopa paremmin kuin käytetty menetelmä tai terapiaan käytetty aika.
Hyvässä terapia-allianssissa asiakas kokee, että terapeutti ymmärtää häntä, arvostaa hänen näkökulmaansa ja tukee hänen tavoitteitaan. Tämä luottamus luo turvallisen ympäristön, jossa asiakas voi avoimesti käsitellä vaikeita ja joskus arkojakin aiheita. Terapeutin empaattisuus, läsnäolo ja kyky kuunnella ovat avainasemassa luottamuksen rakentumisessa.
Tätä suhdetta rakennetaan alusta asti yhdessä ja siitä ollaan koko ajan tietoisia. Eli terapeutti työskentelyllään katsoo, että missä kunnossa suhde on.
6.Psykoterapian tuloksellisuus ja mittaamisen haasteet- Mitä sanoo tutkimus?
Psykoterapian tuloksellisuutta on tutkittu laajasti, ja meta-analyysit ovat osoittaneet, että terapia on tehokasta monien mielenterveyden häiriöiden hoidossa. Esimerkiksi masennuksen hoidossa efektikoot vaihtelevat kohtalaisesta suureen, eli terapia tuottaa merkittävää oireiden lievitystä.
Mutta tutkimuksissakin voi olla virhettä tai meinaan, että niitä voi myös katsoa kriittisesti. Tuloksellisuuden arvioinnissa on syytä pohtia, mitä mitataan. Usein psykoterapiaa arvioidaan sen perusteella, miten hyvin se vähentää diagnoosiin liittyviä oireita, kuten masennusta tai ahdistusta. Oirekeskeinen lähestymistapa ei kuitenkaan huomioi asiakkaan yksilöllisiä kokemuksia, kuten henkilökohtaista kasvua, ihmissuhteiden paranemista tai selviytymiskykyjen kehittymistä. Laadulliset tutkimukset ovat osoittaneet, että nämä ulottuvuudet ovat monille asiakkaille terapian tärkeimpiä saavutuksia.
Tosin on myös tutkimuksia, että noin 70–80 % psykoterapiaa saaneista kokee vähintään jonkinlaista hyötyä hoidosta. Esimerkiksi:
Nuorilla tehdyssä tutkimuksessa 65–80 % haastatelluista mainitsi muutoksia oireissaan, toimintakyvyssään tai henkilökohtaisessa kasvussaan (Krause et al., 2020).
Useat tutkimukset osoittavat, että terapiasta saatu hyöty ylittää usein merkittävästi tavallisen hoidon tai odotuslistalla olemisen.
Comments