✨ Minäkuva – miten se rakentuu ja mitkä asiat sitä horjuttavat?

Lueskelin Susan Harterin kirjaa The Construction of the Self: Developmental and Sociocultural Foundations (2015) ja tässä vähän sen antia. Kirja antaa syväsukelluksen siihen, miten meidän minäkuvamme rakentuu eri elämänvaiheissa — ja toisaalta, mitkä asiat voivat sen kehitystä horjuttaa.

Jo heti kirjan alussa Harter muistuttaa, että minäkuva ei synny tyhjästä. Se rakentuu vuorovaikutuksessa muiden kanssa 💬. Ylläripylläri kaikki alkaa lapsuudesta ja erityisesti perheestä. Jos lapsi saa rakkautta, tukea ja myönteistä palautetta, hän oppii näkemään itsensä arvokkaana ja kykenevänä. Mutta jos lapsi jää vaille tukea tai kokee torjutuksi tulemista, häpeän tunteet saattavat juurtua jo varhain 😔

Kirjassa puhutaan myös kulttuurisesta minästä — eli siitä, miten ympäristö ja kulttuuri vaikuttavat meidän käsitykseemme itsestämme. Varsinkin teini-iässä muiden hyväksyntä ja kulttuuriset kauneusihanteet voivat vaikuttaa minäkuvaan todella voimakkaasti. Harter nostaa esiin myös ilmiön nimeltä false self, eli "valheellinen minä", joka syntyy, kun ihminen alkaa elää vain muiden odotusten mukaan, unohtaen omat tunteensa ja tarpeensa 🎭

🚩 Mitkä asiat uhkaavat minäkuvan kehitystä?

Kirjan mukaan riskitekijät psyykkisille häiriöille voivat alkaa kasaantua jo varhaislapsuudessa. Jos vauvan tarpeisiin ei vastata, se voi aiheuttaa syvää turhautumista ja jopa hallitsematonta raivoa — mikä voi myöhemmin ilmetä narsistisina piirteinä

Pienillä lapsilla on vielä melko "taianomainen" käsitys itsestään ✨, mutta 5–7 vuoden iässä he alkavat jo rakentaa tarinaa itsestään ja hahmottavat, miten oma toiminta vaikuttaa ympäristöön. Tässä vaiheessa vanhempien rooli peilinä on edelleen todella tärkeä.

Erityisen merkittävä on myös kiintymyssuhteen laatu 💞. Turvattomat kiintymyssuhteet, etenkin jos ne sisältävät kaltoinkohtelua, voivat pysäyttää minuuden kehityksen. Lapsi voi alkaa uskoa olevansa "paha" ja ansaitsevansa huonon kohtelun — ja tämä ajatusmalli voi seurata aikuisuuteen asti.

🌀 Nuoruus – minäkuvan myrskyvuodet

Teini-iässä minäkuvan kehitys kiihtyy. Nuoret vertailevat itseään muihin ja saattavat kokea hämmennystä siitä, millaisena eri ihmiset heidät näkevät. Ulkonäkö ja sosiaalinen hyväksyntä saavat usein ison roolin. Jos ympäristö tai vanhemmat ovat liian vaativia, nuori saattaa alkaa rakentaa "valheellista minää" peittääkseen epävarmuutensa.

Vaikka kavereiden merkitys korostuu tässä iässä, Harter muistuttaa, että vanhempien hyväksyntä on yhä tärkein mielenterveyden lähde ❤️

Kirjassa käsitellään myös narsismin juuria ja sitä, kuinka narsistiset piirteet voivat alkaa näkyä juuri nuoruudessa — nuori voi nähdä itsensä kaikkivoipana ja hakea jatkuvaa ihailua, mutta samalla olla erittäin herkkä kritiikille 🪞

🌿 Aikuisuus – roolit ja minuuden haasteet

Minäkuvan haasteet eivät jää vain lapsuuteen tai nuoruuteen. Myös aikuisena ihminen voi kamppailla ristiriitaisten roolien kanssa. Erityisesti naiset voivat kokea paineita eri rooleista, kuten vanhemmuudesta, urasta ja ihmissuhteista. Harterin mukaan lapsuudessa ja nuoruudessa koetut vakavat minäkuvan haasteet voivat näkyä aikuisena esimerkiksi narsistisina piirteinä tai jatkuvana roolihämmennyksenä.

✨ Mikä sitten auttaa?

Kirjan ehkä tärkein viesti on tämä: minäkuva on herkkä, mutta joustava. Turvallinen vuorovaikutus, hyväksyntä ja aito läsnäolo rakentavat vahvaa ja tervettä minäkuvaa — ja tätä työtä voi jatkaa missä iässä tahansa 💛

Esimerkiksi terapiassa on täysin mahdollista saada korjattua jotain, mikä aikoinaan ei ole päässyt rakentumaan tai on mennyt rikki. 💛

Lähde:Harter, S. (2015). The Construction of the Self: Developmental and Sociocultural Foundations (2nd ed.). New York: Guilford.