top of page
Writer's pictureemilia lehmonen

Mentalisaatio vanhemmuudessa ja parisuhteessa



Minulla on kaksi ja neljä vuotiaat lapset sekä puoliso. Olen kokenut, että suurin kasvatuksellinen oppini on ollut mentalisaatio. Minulla se on todellakin toiminut. Okei, joskus arjen väännöissä se unohtuu kokonaan, mutta kun sen muistaa taas ottaa haltuun, niin Wola! Homma alkaa toimia! Ja tämä sama koskee puolisoa :D Kun muistaa pysähtyä ja kuunnella, mitä toinen todella yrittää sanoa, niin aika moni solmu aukeaa.


Mitä se sitten on?


Suomeksi sanottuna mentalisaatio on mielessä pitämistä. Eli asettaa itsensä lapsen asemaan ja ymmärtää hänen kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Ja ei tämä käsitä vain lapsi-vanhempi suhdetta, vaan vaikka parisuhdetta tai ystävyyssuhdetta.


Mentalisaatiossa asettuu katsomaan maailmaa toisen näkökulmasta. Se on kykyä miettiä omia ja toisten mielentiloja, tunteita ja ajatuksia. Vanhempien mentalisaatiokyky auttaa vanhempaa tunnistamaan, mitä lapsi tuntee ja tarvitsee eri tilanteissa. Harjoittamalla mentalisaatiota vanhempi herkistyy lukemaan lapsen eleitä, ilmeitä ja käyttäytymistä syvemmin.


Miksi mentalisaatio on tärkeää vanhemmuudessa?


Se tutkitusti auttaa luomaan vahvempaa tunnesidettä lapseen. Kun vanhempi pystyy mentalisoimaan, lapsi kokee tulevansa ymmärretyksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Tämä puolestaan edistää lapsen tunneälykkyyden kehittymistä ja kykyä hallita omia tunteitaan.


Mentalisaatio auttaa myös vanhempaa säilyttämään malttinsa ja ratkaisemaan ristiriitoja rakentavalla tavalla. Kun vanhempi ymmärtää lapsen juurisyyn esimerkiksi raivareille, niin on helpompi olla empaattinen ja rauhoittava.


Miten sitten vahvistaa mentalisaatiokykyä vanhempana? Tai puolisona.


Itsetuntemus: Omaan itseen tutustuminen auttaa ymmärtämään, miten omat tunteet ja kokemukset vaikuttavat vanhemmuuteen ja parisuhteeseen. Tämä tietoisuus auttaa erottamaan omat tunteet lapsen tunteista tai puolison reagoinneista. Mitä enemmän on tietoinen omista vaikuttimista erinäisiin tilanteisiin, niin sitä helpompi on myös nähdä tilanteet tavallaan ulkopuolisen silmin eli saada erilaista näkökulmaa.


Empatiaharjoitukset: Harjoittele aktiivista kuuntelua ja empatian osoittamista lapselle. Pysähdy ja pohdi, että kuunteletko arjessa lastasi tai puolisoasi? Keskeytätkö tekemisesi ja pysähdyt kuuntelemisen äärelle? Kehu lasta ja puoliso ilman syytä. Ihminen ei ole arvokas vain tekemisen kautta vaan vain ollakseen elossa.


Tarkkailu ja reflektointi: Kiinnitä huomiota lapsen ja puolison non-verbaalisiin signaaleihin ja käyttäytymiseen. Pohdi, mitä lapsi saattaa tuntea tai ajatella tilanteessa. Lasten kanssa etenkin voi miettiä, että onko lapsi vain väsynyt tai nälkäinen? Mikä on lapsen tarve? Mikä on oma tarve? Oletko itse nälkäinen tai väsynyt?


Viestinnän avoimuus: Kannusta lasta ja puolisoa ilmaisemaan tunteitaan ja ajatuksiaan. Avoin dialogi auttaa sinua ymmärtämään paremmin lapsesi ja puolisosi maailmaa. Etenkin suru ja vihaisuus ovat kulttuurillisesti ns. kiellettyjä tunteita. Anna lapsen ja puolison kokea surua ja suuttumusta. Tietenkin suuttumuksellakin on rajansa eli mikä on sallittua ja mikä ei. Sanoita, että saa olla suuttunut, mutta silloin vaikka polkee jalkaa tai työntää seinää, mutta ei saa paiskoa tavaroita tai nimitellä (sopii niin lapseen kuin aikuiseen).


Mentalisaatio on voimavara vanhemmuudessa ja parisuhteessa, joka edistää vuorovaikutusta ja tunnesiteen vahvistumista lapsen ja puolison kanssa. Se vaatii harjoittelua ja tietoista läsnäoloa, mutta opettaa lapsen ymmärtämään sekä omia tunteitaan että antaa kuulluksi tulemisen suurimman lahjan.


Mikään ei tunnu yhtä hyvältä, kun toisen todellinen kohtaaminen ja ymmärrys.


parenting image




99 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Comments


bottom of page