Psykoterapiasuhteen moniulotteisuus – oivalluksia kirjasta Psychotherapy Relationships That Work

Tein esseetä kirjasta J.C. Norcrossin ja B.E. Wampoldin teoksesta Psychotherapy Relationships That Work (2019). Ajattelin tässä antaa keskeistä antia.

Kiintymyssuhdemallit – turvapaikan merkitys 🫂

Kirjan alussa käsiteltiin kiintymyssuhdemalleja, jotka ovat jo monelle tuttuja psykologian opinnoista. Bowlbyn ajatuksen mukaisesti terapiassa tärkeintä on tarjota asiakkaalle hahmo, joka toimii turvapaikkana. Terapeutin viisi ydintehtävää ovat:

1. Turvallisen pohjan rakentaminen

2. Aikaisempien kiintymyssuhteiden tutkiminen

3. Terapeuttisen suhteen tarkastelu ja sen integroiminen muuhun elämään

4. Nykyisyyden ja menneisyyden yhdistäminen

5. Sisäisten toimintamallien muokkaaminen

   
   

Turvallisesti kiintyneet asiakkaat etenevät terapiassa yleensä paremmin. Sen sijaan ristiriitaiset ja välttelevät kiintymyssuhdemallit voivat tuoda haasteita, mikä vaatii terapeutilta erityistä herkkyyttä ja aktiivista työotetta.

Selviytymismallit – ulospäin vai sisäänpäin? ⚖️

Ihmisillä on usein selviytymismalli, joka usein aktivoituu intuitiivisesti ja automaattisesti stressaavissa tilanteissa:

• Ulkoistettu malli: henkilö reagoi stressiin hyökkäämällä tai vetäytymällä, syyttäen ulkoisia olosuhteita.

  
  

• Sisäistetty malli: henkilö kääntää stressin itseensä, murehtii ja kritisoi itseään.

  
  

Terapiassa on tärkeää tunnistaa asiakkaan selviytymistyyli, sillä se ohjaa valittuja työskentelymenetelmiä. Ulkoistaville sopivat usein käyttäytymiseen keskittyvät menetelmät, kun taas sisäistäville tunne- ja suhdepainotteinen työskentely toimii paremmin.

Kulttuurisensitiivisyys – jokainen asiakas on yksilö 🌍

Kirjassa painotettiin kulttuurin vaikutusta terapiaan. Asiakkaan ja terapeutin kulttuurinen tausta värittävät työskentelyä, ja siksi on tärkeää, ettei tehdä oletuksia, vaan kysytään ja kuunnellaan.

Mielestäni Suomessa keskustelua monikulttuurisuudesta psykoterapiassa on vielä melko vähän, mikä haastaa meitä ammattilaisia kehittämään omaa osaamistamme.

Pohdin myös, että valitettavasti psykoterapeutti kenttä on aikas samanlainen eli varmaan yliedustettuna on valkoinen nainen.

Sukupuoli ja identiteetti 🌈

Kirjassa pohdittiin sukupuolen moninaisuutta ja tuotiin esille, että tutkimus on pitkälti keskittynyt cis-henkilöihin.

Erityisen kiinnostavaa oli feministisen psykoterapian käsite: siinä tarkastellaan sukupuolta sosiaalisen valtasysteemin kautta ja vältetään oletuksia asiakkaan identiteetistä tai kokemuksista.

Tämä herätti minussa ajatuksia ja myös kritiikkiä: eikö näiden asioiden tulisi jo olla itsestäänselvyyksiä terapeuttisessa työssä?

Asiakkaan mieltymykset ja reaktanssi 🗣️

Kirjassa korostettiin asiakkaan mieltymysten huomioimista – esimerkiksi terapeutin aktiivisuutta, persoonaa ja työmenetelmiä. Tämä liittyy vahvasti integratiivisen psykoterapian perusajatukseen, jossa keskustelu ja palautteen kerääminen ovat keskiössä.

Mielenkiintoinen käsite oli reaktanssi, eli vapauden puolustusreaktio. Asiakas voi vastustaa terapiaa esimerkiksi jättämällä kotitehtävät tekemättä. Usein taustalla on kokemus auktoriteettien rajoittavuudesta. Tällöin terapeutin tehtävä on luoda turvallinen tila ja välttää liiallista kontrollointia.

Uskonto ja hengellisyys 🙏

Viimeinen käsitelty teema oli uskonnon ja hengellisyyden rooli terapiassa. Ne voivat olla merkittäviä voimavaroja asiakkaalle, ja tutkimusten mukaan hoito on usein tuloksellisempaa, jos ne huomioidaan. Tärkeää on välttää stereotypioita ja kysyä suoraan asiakkaalta, mitä hengellisyys hänelle merkitsee.

Yhteenveto 🌟

Kirja tarjosi monipuolisen katsauksen psykoterapiasuhteen eri ulottuvuuksiin – kiintymyssuhteista ja selviytymismalleista kulttuuriin, sukupuoleen, asiakkaan preferensseihin, reaktanssiin sekä hengellisyyteen.

Minulle oli mukava huomata, että kuinka onnellinen olen, että omaan laajan koulutuksen, työkokemuksen ja elämänhistorian, jonka takia monet näistä lukemistani asioista ovat minulle ydinosaamista.

Olen asunut ulkomailla ja matksutellut paljon. Koen, että se on opettanut näkemään maailmaa hyvin laajasta vinkkelistä sekä antanut mahdollisuuden nähdä myös tämän yhteiskunnan rakenteet. Ja sosiologia on ikuisuus rakkauteni. Se on antanut niin paljon ymmärrystä kokonaisuudesta, jossa elämämme.