Mielenterveys, stressi ja kehon yhteys – mitä uusin tutkimus kertoo?

Ahdistuneisuushäiriöt – kuten yleistynyt ahdistus, paniikkihäiriö ja traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) – ovat yleisimpiä mielenterveyden häiriöitä. Niitä esiintyy noin 14–18 %:lla väestöstä, ja ne voivat vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun, erityisesti nuorilla aikuisilla.

Kirjoittelen siitä, että miten ympäristötekijät, stressi, aivojen toiminta ja kehon eri järjestelmät liittyvät toisiinsa mielenterveyden haasteissa.

Mikä aiheuttaa ahdistusta ja mielialahäiriöitä?

Tutkimukset osoittavat, että mielenterveyden häiriöt – kuten ahdistus ja masennus – syntyvät usein elämän stressaavista tapahtumista, sopeutumisen haasteista sekä biologisista alttiuksista. Nämä voivat johtaa mielenterveyden ongelmiin joko itsenäisesti tai yhdessä.

Stressi on monimuotoinen ilmiö – mutta mitä se tarkoittaa?

Stressi ei ole vain tunne, vaan se vaikuttaa konkreettisesti kehoon ja aivoihin. Stressi voi olla:

• Psyykkistä (esimerkiksi ihmissuhdeongelmat tai työstressi)

• Biologista, kuten kehon sisäistä epätasapainoa

• Oksidatiivista stressiä, joka tarkoittaa hapettumisen aiheuttamaa soluvauriota.

  
  

🔬 Mitä on oksidatiivinen stressi?

Oksidatiivinen stressi syntyy, kun kehon solut tuottavat liikaa vapaita radikaaleja (reaktiivisia happimolekyylejä), eikä elimistön omat antioksidantit ehdi torjua niitä. Oksidatiivinen stressi on biologisen stressin muoto, mutta biologinen stressi voi sisältää myös muuta (esim. hormonaaliset muutokset, tulehdukset). Tutkimusten mukaan oksidatiivinen stressi voi vaikuttaa aivojen toimintaan ja mielialaan epätasapainottamalla kehon immuuni- ja hermostojärjestelmiä.

Aivot, immuunijärjestelmä ja stressin vaikutukset

Monet tutkimukset osoittavat, että psyykkinen ja somaattinen (ruumiillinen) terveys liittyvät läheisesti toisiinsa. Esimerkiksi:

• Tulehdusreaktiot ja immuunijärjestelmä voivat vaikuttaa mielialaan.

• Aivojen ja kehon välinen vuorovaikutus näkyy esimerkiksi ahdistuksessa, masennuksessa ja kroonisen väsymyksen oireyhtymässä.

Miten mielenterveys liittyy sydämeen?

Tiesitkö, että psyykkinen stressi voi laukaista sydänkohtauksen tai äkillisen sydänkuoleman? Tämä koskee erityisesti henkilöitä, joilla on valmiiksi sydän- ja verisuonitaustaa.

🧠❤️ Aivot ja sydän ovat yhteydessä

Tutkimukset osoittavat, että stressi vaikuttaa autonomiseen hermostoon – erityisesti siihen, kuinka keho säätelee sympaattista (”taistele tai pakene”) ja parasympaattista (”lepää ja sulattele”) toimintaa.

Esimerkiksi:

• Stressi aktivoi sympaattista hermostoa ja vaimentaa parasympaattista hermostoa.

• Tämä epätasapaino voi altistaa sydämen rytmihäiriöille, verenpaineen nousulle ja jopa sydänkohtaukselle (vaikutus on pääasiassa alttiilla henkilöillä).

  
  

Aivojen alueet, kuten insula, etuotsalohko ja pikkuaivot, osallistuvat tähän säätelyyn. Näitä vaikutuksia tutkitaan yhä enemmän aivokuvantamisen avulla, ja tulokset viittaavat siihen, että stressin vaikutukset sydämeen ovat hyvin todellisia.

Voisiko psykiatria hyötyä dataan perustuvasta lähestymistavasta?

Useat asiantuntijat kritisoivat nykyisiä psykiatrian diagnoosijärjestelmiä: ne ovat usein kapeita ja perustuvat yksittäisiin oireisiin tai subjektiivisiin arvioihin. Tarvittaisiin enemmän monitieteistä, dataan perustuvaa lähestymistapaa, kuten:

• Neurokuvantaminen

• Verikokeet

• Kliininen kokonaiskuva ja elämänlaatu

  
  

Miksi tällä kaikella on merkitystä?

Ymmärtämällä, kuinka stressi, aivot, keho ja tunteet vaikuttavat toisiinsa, voimme kehittää parempia tapoja ehkäistä ja hoitaa mielenterveyden häiriöitä. Psyykkinen hyvinvointi ei ole vain "pään sisäistä", vaan koko kehon asia. Tässä on jo tultu paljon eteenpäin, mutta mittauksia voisi tehdä enemmänkin.

Lähteet

Kessler, R. C., Berglund, P., Demler, O., Jin, R., Merikangas, K. R., & Walters, E. E. (2005). Lifetime prevalence and age-of-onset distributions of DSM-IV disorders in the National Comorbidity Survey Replication. Archives of General Psychiatry, 62(6), 593–602.

Salim, S. (2014). Oxidative stress and psychological disorders. Current Neuropharmacology, 12(2), 140–147.

McEwen, B. S. (2007). Physiology and neurobiology of stress and adaptation: central role of the brain. Physiological Reviews, 87(3), 873–904.

Thayer, J. F., & Lane, R. D. (2007). The role of vagal function in the risk for cardiovascular disease and mortality. Biological Psychology, 74(2), 224–242.