
Olen lähdössä tässä kolmen viikon lomalle ja ajattelin, että josko ennen sitä tekisi nopean vilkaisun tai muistutuksen sivuston kävijöille ja blogin lukijoille, että kuka täällä oikein puuhailee?
Olen siis Emilia Lehmonen ja Mindora Oyn perustaja ja terapeutti. Perustin Mindora Oyn 2023, mutta tein sitä sivutoimisena kesään 2024 asti. Yrityksen toiminta alkoi kuitenkin vetämään niin hyvin, että uskaltauduin jättäytymään täysipäiväiseksi yrittäjäksi kesäkuussa 2024.
Mutta mun matka yrittäjyyteen ja terapeutiksi juontaa juurensa siitä, että olen aina halunnut kokeilla yrittäjyyttä ja terapeutin ammatti on ollut lapsuuden ammattihaave. Aikoinaan halusin näyttelijäksi ja teinkin tosi paljon töitä sen uravalinnan eteen. Kävin kaksi opistotasoista teatterikoulua ja käytännössä vietin kaiken vapaa-aikani teatterilla. Samalla kuljetin mukana psykologina kiinnostustani, mutta en koskaan hakenut huonon matikkani takia psykologian laitokselle (äh olisi vaan pitänyt yrittää, eikä kuunnella Opon ”neuvoja” :D)
No Teatterikoulun ovet pysyivät vaan monista hakukerroista huolimatta kiinni, joten päätin hakea opiskelemaan sosiologiaa. (Välissä kyllä kävin lukemassa myös restonomin tutkinnon :D)En siis edes tiennyt, että tällaista oppiainetta pystyi lukemaan, mutta ystäväni esitteli aiheeseen. Pääsin Valtiotieteelliseen ja rakastin sosiologian opintoja. Edelleen fanitan aihetta. Mutta samainen ystävä, joka tutustutti sosiologiaan, pohti, että kannattaisiko vielä lukea sosiaalityön pätevyys. Ymmärsin, että sosiaalityön pätevyydellä saisi paremmin töitä, joten hain ja pääsin sisään tekemään sosiaalityön maisterin.

Eka työpaikka oli Vantaan lastensuojelun avopalveluissa ja tykkäsin kyllä todella paljon työstä. No sitten sattuman kautta (yllättäen kuulin asiasta) huomasin hakevani lastensuojelun esihenkilöksi Järvenpäähän. Sain työpaikan ja tykkäsin tosi paljon toimia johtavassa asemassa. Lähdin opiskelemaan ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi ja siinä tulikin eteeni pohdinta oman yritykseni perustamisesta.
Vanha rakkauteni terapiamaailmaa ja psykologiaa kohtaan syttyi ja niinpä hain sitten psykoterapeutiksi. Ja tadaa tässä sitä ollaan. Vaikka opinnot vievät todella paljon aikaa, niin kyllä olen tooodella innoissani, että tässä toteutetaan lapsuuden haavetta <3
Mitäs kuka minä olen näin urapolun ulkopuolella?
No olen kahden pienen lapsen äiti. Koen, että U2 laulu ”En voi elää kanssasi, tai ilman sinua” kertoo lapsista :D Että kyllä tää aikamoista on. Sitten olen puoliso parhaalle ystävälleni. Minulla on huipputyyppejä ympärilläni, aivan ihania ystäviä, joita olen kerännyt matkani varrelta.
Harrastan taidetta käymällä taidenäyttelyissä ja teatterissa. Nykyään teatteri kulkee myös matkassani improvisaatio teatterin kautta. Sitä olen harrastanut nyt jonkin kuutisen vuotta. Rakastan urheilua. Olen aina juossut ja on tullut tehtyä kolme maratoniakin. Olen tanssinut pienestä asti. Ennen harrastin uimista. Matkoilla aina laitesukellan ja snorklailen. Vesi on minun elementtini. Olen myös himo saunoja.


Ehkä jonkinlainen elämänfilosofiani on, että auta muita ja pyri elämään elämää elämisen takia. Tosin olen kyllä aika kunnianhimoinen, että välillä harhaudun vaan suorittamaan. Mutta pyrin olemaan empaattinen itseäni kohtaan. Ei mee aina putkeen. Olen aikamoinen suhari tekemään asioita eli olen rytmiltäni hyvin nopea. Sen kun tiedostaa, niin sitten pitää aina vähän pohtia, että mistä vetää jarruja. Meditaatiolla olen saanut vähän himmattua sopivalla tavalla. Mutta olen ehkä ikuinen kiitäjä.
Tässä tullaankin siihen, että vaikka on terapeutti, niin ei se tarkoita, että on jokin yli-ihminen. Kyllä minuakin ahdistaa, hermo menee, olen surullinen, en aina osaa kohdata läheisiä, sanon tyhmiä asioita.. mutta sehän tekee meistä ihmisiä. Olisi aika kurjaakin olla puoliso tai ystävä jollekin, jolla aina on homma hanskassa ja sana hallussa. Itselle suurin oivallus omassa tiessäni on ollut inhimillisyys, itsetuntemus ja armollisuus (itseä ja muita kohtaan).
Minusta ihmiset ovat jotenkin todella mielenkiintoisia ja ikuinen mysteeri. Siitä tykkäänkin terapiatyössä, että eihän tässä tule koskaan valmiiksi ja aina löytyy uutta. Ja mikä parasta, tässä voi ikuisuus opiskella, minkä olen tajunnut omaksi jutuksi. Ennen pohdin, että miten mä nyt koko ajan opiskelen, kunnes tajusi, että voihan sekin olla harrastus. Jotenkin se pitää mielen virkeänä. Siinä on sitä uuden löytämistä, niin kun terapiassa ja näyttelijäntyössä. Nämä kaksi alaa ovatkin tooodella huvittavan läheisiä.
No mutta olen lähdössä reissuun ja siellä viisi viikkoa. Matkustaminen on osa identiteettiäni. Olen aina matkustanut ja asunutkin kaksi kertaa ulkomailla. Se on antanut lahjan nähdä asioita kauemmaksi ja tuonut mittasuhteita. Haluaisin käydä kaikki maailman maat, ihan vaan uteliaisuuttani :D




Mutta aikoja maaliskuussa vapaana, että sinne vaan varailemaan <3
Comments